Lappi-kirjallisuuspalkinto

Lappi-kirjallisuuspalkinto on Lapin kirjastojen yhdessä jakama palkinto ansioituneelle Lappi-aiheiselle kotimaiselle, suomenkieliselle teokselle. Palkinto jaetaan joka toinen vuosi. Palkinnolla kirjastot haluavat nostaa esille laadukasta Lapin kirjallisuutta.

Lappi-kirjallisuuspalkinnolla palkitaan Lappi-aiheinen aikuisten kaunokirjallinen (proosa, lyriikka, sarjakuva) teos. Teoksen on oltava suomenkielinen, käännökset Suomen saamenkieliltä ovat kilpailussa mukana.

Kirjallisuuspalkinto jaetaan ensimmäisen kerran Rovaniemen kirjastossa Lainan päivänä 8.2.2017. Kilpailuun osallistuvat vuosien 2015-2016 aikana ilmestyneet teokset. Kirjastojen työntekijöistä koostuva palkintoraati valitsee 4-6 finalistia. Lopullisen valinnan tekee erityinen valitsijahenkilö. Kirjapalkinnon jakotilaisuudesta vastaava kirjasto vaihtuu vuorovuosin.

Myös yleisö pääsee äänestämään omaa suosikkiaan. Koko maakunnan yleisösuosikki julkistetaan palkinnonjakotilaisuudessa 8.2. Kirjastot voivat jakaa suosikkikirja- ja lukijapalkintoja myös kunnittain. Lappi-kirjallisuuspalkinto on 2000 €. Yleisön suosikin palkinto on 500 €. Palkinnonsaajille luovutetaan lisäksi kunniakirjat. Palkintokirjan valitsija saa kirjallisuus- ja kirjastoaiheisen muiston työstään.


Lappi-kirjallisuuspalkinto Kerttu Vuolabin teokselle Valon airut

Ensimmäisen Lappi-kirjallisuuspalkinnon saa Kerttu Vuolabin  Valon airut. Teoksen on pohjoissaamenkielestä kääntänyt Riitta Taipale.
Palkinnon valinnut dokumenttiohjaaja Katja Gauriloff perustelee valintaansa näin:
”Kirja, joka ei ole tietokirja, vaan paljon enemmän. Se ei ole perinteinen romaani. Se on monitasoinen, syvällinen ja kulkee erilaisissa aikatasoissa. Sitä voi tulkita, siitä voi oppia. Se on täynnä kertomuksia, ikiaikaista viisautta ja herkkyyttä. Yhdellä sanalla sanottuna ihmeellinen.
Kirjallisuuden, kuin myös muun kulttuurin tehtävänä on myös siirtää perintöä uusille, tuleville sukupolville. Kieltä, kulttuuria, esivanhempiemme tietoa, maailmankatsomusta.
Tämä kirja on myös opettanut minulle sen mitä itse en ole saanut oppia, ainakaan koulunpenkillä. Tämä teos on antanut minulle mahdollisuuden ymmärtää enemmän. Mytologiasta, luonnon ja ihmisen yhteenkuuluvuudesta ja sopusoinnusta. Kyllä minä katson tätä maailmaa hieman erilailla sen jälkeen kun olen lukenut tämän teoksen. (Olen mm oppinut että pieni kiusanhenki sääski onkin Ilman haltian lempilapsi.)
Teoksen lähtökohtana on suullinen kertomaperinne, siltä ajalta kun vielä nuotion äärellä tarinoita kerrottiin ja kun useat sukupolvet olivat aidosti yhdessä. Tämä teos on aarre, joka sisältää uskomattoman paljon työtä ja lahjakkuutta.”

Kerttu Vuolab
Kerttu Vuolab (s. 1951) on useita kirjoja julkaissut kirjailija, joka myös itse kuvittaa omat kirjansa. Hän on kääntäjä, kustannustoimittaja, kirjoittanut useita artikkeleita ennen kaikkea äidinkielen merkityksestä, ja toimii simultaanitulkkina. Lisäksi tämä monitaitaja on armoitettu tarinankertoja ja puheiden pitäjä. Kerttu Vuolab asuu Outakoskella Tenojoen törmällä, naapurinaan useita tulevia kirjailijoita opintielle saattanut Outakosken koulu.
Valon airut (kustantanut Atrain 2015, alkuteos: Bárbmoáirras,) on monikerroksinen, kolmessa aikatasossa kulkeva tarinaromaani Saamenmaasta, sen luonnosta, perinteestä ja ihmisistä. Luonnon tapahtumien rinnalla kulkee tarina sisaruksista, jotka joutuvat jännittäviin ja pelottaviin seikkailuihin. Elämän vaikeudet kohdataan tarinoitten avulla. Kolmannen kerroksen muodostavat nuo tarinat, joita menneet sukupolvet ovat kertoneet kotona ja luonnossa. Valon airut on saamelaisesta tarinaperinteestä nouseva eeposromaani.
Tilaisuudessa palkittiin myös Valon airut -teoksen pohjoissaamesta suomen kielelle kääntänyt Riitta Taipale.

Yleisöäänestyksen voittaja

Lukijat äänestivät omaa suosikkiaan.  Lähes  300 äänen joukosta ylivoimaisesti eniten ääniä, 48% annetuista äänistä,  keräsi Minna Rytisalon esikoisteos Lempi (Gummerus 2016).
Rytisalo (s.1974) on kotoisin Sodankylän Kelujärveltä, asuu Kuusamossa ja työskentelee lukion äidinkielen opettajana. Rytisalo on kirjoittanut vuosia kolumneja sekä lisäksi kirjallisuuteen ja lukemiseen liittyviä tekstejä.
Romaanissa nuori aviomies, Viljami, sotaan joutunut, puhuu Lempistä rakastuneesti, haaveellisesti. Nuori nainen, Elli, piian paikan saanut, puhuu Lempistä kuin huitukasta, mitään osaamattomasta koristeesta. Nuori nainen, sisar, saksalaisen matkaan lähtenyt, kaipaa Lempiä ja saa voimaa koittamalla muuttua häneksi.
Minna Rytisalo rakentaa Lempiä kolmesta erilaisesta näkökulmasta. Taustalla pauhaa Lapin sota. Kysymys kuka on Lempi ja mitä on lempi, saa lukijan valtaansa. Rytisalo kerii tapahtumia auki kuin jännityskirjailija ja yllättää lukijan yhä uudestaan. Teksti virtaa kuin soljuva lappilainen tunturipuro, kirkas, kaunis ja villi.

Lappi-kirjallisuuspalkinto
Seuraavan kerran palkinto jaetaan vuonna 2019 Torniossa.


 
   

Lappi-kirjallisuuspalkintoehdokkaat 2017



Mikko-Pekka Heikkinen
Mikko-Pekka Heikkinen Poromafia. Johnny Kniga 2016. 382 s.

Mikko-Pekka Heikkisen Poromafia on romaani perheestä, isän ja pojan välisestä suhteesta sekä vallasta. Klassisten mafia-elokuvien kuvastoa lainaava ja parodioiva teos sijoittuu Utsjoelle. Pororuhtinas Jonás-Guhtur Nelihanka, Rouku, on jäämässä syrjään perheen pään paikalta. Roukun esikoinen, Jouni-Sammeli Nelihanka, Jyppyrä, ei ole valmis astumaan isänsä paikalle. Jyppyrä perustaa moottorikelkkajengin ja haastaa avoimesti isänsä vallan ja toimintatavat. Isän ja pojan välinen konflikti muuttaa peruuttamattomasti poronhoitoon kytkeytyvän elintavan Lapissa. Heikkisen teos on kielellisesti taitava, veijariromaanin piirteitä sisältävä teos.

Poromafia on Mikko-Pekka Heikkisen (s.1974) neljäs kaunokirjallinen teos. Aikaisemmin häneltä on ilmestynyt yksi novellikokoelma ja kaksi romaania. Kajaanista kotoisin oleva Heikkinen työskentelee toimittajana.




Holmberg Niillas
Niillas Holmberg. Jos itseni pelastan itseltäni. Runoja. Palladium 2015. 80 s.

”Sain elämältä elämäni keskityksen / mutta päähäni pätkähtänyt ei ollutkaan pallo / vaan maailman suurin, raskain sydän / ja päässäni pyörivät kaikki avaruuden tähdet / avaruus, se on saameksi gomuvuohta / eli kumollisuus // Ilvekseni, meidät on saarrettu” (Teoksen alkuruno)

Saamelaisen monitaiteilijan suomeksi kirjoittama runoteos, jossa runoilija pohtii itseään saamelaisena, valtakulttuurin ulkopuolisena ja vallattuna, kolonisoituna toimijana. Runoissa elää vahvana löytöretkeilijän asenne.

Niillas Holmberg (s. 1990) on saamelainen runoilija, muusikko, näyttelijä ja aktivisti. Hän on julkaissut neljä runoteosta ja runoja on käännetty usealle kielelle. Holmberg on suosittu esiintyjä muusikkona ja runoilijana eri puolilla maailmaa.



Vuollab Kerttu
Minna Rytisalo. Lempi. Gummerus 2016. 234 s.

Nuori aviomies, Viljami, sotaan joutunut, puhuu Lempistä rakastuneesti, haaveellisesti. Nuori nainen, Elli, piian paikan saanut, puhuu Lempistä kuin huitukasta, mitään osaamattomasta koristeesta. Nuori nainen, sisar, saksalaisen matkaan lähtenyt, kaipaa Lempiä ja saa voimaa koittamalla muuttua häneksi.

Minna Rytisalo rakentaa Lempiä kolmesta erilaisesta näkökulmasta. Taustalla pauhaa Lapin sota. Kysymys kuka on Lempi ja mitä on lempi, saa lukijan valtaansa. Rytisalo kerii tapahtumia auki kuin jännityskirjailija ja yllättää lukijan yhä uudestaan. Teksti virtaa kuin soljuva lappilainen tunturipuro, kirkas, kaunis ja villi.

Minna Rytisalo (s.1974) on kotoisin Sodankylän Kelujärveltä, asuu Kuusamossa ja työskentelee lukion äidinkielen opettajana. Lempi on hänen esikoisteoksensa.



Kauko Röyhkä
Kauko Röyhkä Lapinpoika. Like 2016, 367 s.

On kesä 1973. Simppa on erakkomaisen kasvatti-isänsä ja enonsa suojeluksessa varttuva nuorukainen hiljaisessa pohjoisessa pitäjässä. Eräänä aamuna hän kohtaa kolme hippityttöä, jotka ovat ajautuneet viettämään lomaa autiotaloon Simpan kotijärven rannalle. Heistä yksi, utuisan kaunis Sonja, järisyttää nuoren miehen maailmaa. Simppa lähtee tyttöjen perässä Helsinkiin omaa elämää ja onnea etsimään. Taakse jäävät niin kotijärvi, luonto kuin vanha Nella-koirakin.

Lapinpoika on romaani juurettomuudesta, menestymisestä ja uhrautumisesta, elämässä väistämättä vastaantulevista pettymyksistäkin. Kerronta tempaa mukaansa, nuoren miehen mielenliikkeet ja ajatukset on tallennettu herkästi. Aikakauden musiikki klassisesta rockiin soi kirjan sivuilla.

Kauko Röyhkä (s. 1959) on pitkän linjan kirjailija ja rockmuusikko.



Heli Slunga, Jaana Seppänen
Heli Slunga, Jaana Seppänen Lapin Lolita. WSOY 2016. 293 s.

Lapin Lolita kutoo yhteen kolmen erilaisen henkilön tarinat. Jokainen heistä etsii elämäänsä jotakin. 18-vuotias Irene on karannut Sallasta Helsinkiin, majoittunut halpaan hostelliin ja pannut pystyyn huutokaupan neitsyydestään. Vironvenäläinen Nadja työskentelee stripparina ja prostituituna, ikävöi Tallinnaan isovanhempiensa hoivaan jäänyttä tytärtään ja haaveilee rauhallisesta elämästä Suomessa. Johtaja on asiakas, joka toivoo tavoittavansa nuoruuden viattomuuden. Bitch lit-lajityyppiä edustava, moniääninen romaani käyttää taitavasti erilaisia kielen rekistereitä ja tarkastelee suoraan seksuaalisuutta ja seksikauppaa.

Heli Slunga (s.1982) on Tervolasta lähtöisin oleva runoilija, esiintyjä ja taiteilija. Slungalta on aiemmin julkaistu kolme runokokoelmaa. Jaana Seppänen (s.1958) on helsinkiläinen kirjailija, esseisti ja kääntäjä.




Vuolab Kerttu
Kerttu Vuolab. Valon airut. Kertomusromaani. Kääntänyt Riitta Taipale. Atrain, 2015. 248 s. kuv. Nordbooks. (Alkuteos: Bárbmoáirras)

Monikerroksinen, kolmessa aikatasossa kulkeva tarinaromaani Saamenmaasta, sen luonnosta, perinteestä ja ihmisistä. Luonnon tapahtumien rinnalla kulkee tarina sisaruksista, jotka joutuvat jännittäviin ja pelottaviin seikkailuihin. Elämän vaikeudet kohdataan tarinoitten avulla. Kolmannen kerroksen muodostavat nuo tarinat, joita menneet sukupolvet ovat kertoneet kotona ja luonnossa. Valon airut on saamelaisesta tarinaperinteestä nouseva eeposromaani.

Kerttu Vuolab (s. 1951) on Utsjoen Outakoskella asuva kirjailija. Hän on kirjoittanut lapsille ja aikuisille. Häneltä on aikaisemmin suomennettu nuortenkirja Sataprosenttinen (2014).


Kirjallisuuspalkinnon valitsijat


Kirjallisuuspalkinto 2017
Katja Gauriloff (s. 1972) on suomalainen dokumenttiohjaaja. Hän on äitinsä puolelta kolttasaamelainen, mutta ei ole asunut koltta-alueella tai oppinut koltansaamea. Lapsuutensa hän vietti Rovaniemellä. Gauriloffilla on vahva saamelainen identiteetti ja hän on käsitellyt sukujuuriaan dokumenteissaan. Kesäkuussa 2016 Sodankylän elokuvajuhlilla sai ensi-iltansa Gauriloffin dokumentti Kuun metsän Kaisa, joka kertoo hänen kolttasaamelaisesta isoisoäidistään Kaisa Gauriloffista ja tämän ystävyyssuhteesta sveitsiläiskirjailija Robert Crottet’n kanssa. Gauriloff valittiin Vuoden koltaksi 2016.

Esivalintaraati 2015-2016
Tiina Heinänen, kirjastotoimenjohtaja, Sompion kirjasto, raadin puheenjohtaja
Helena Kokko, kirjastonhoitaja, Lapin maakuntakirjasto – Rovaniemen kaupunginkirjasto
Hanna Laitinen, kirjastotoimenjohtaja, Tornion kaupunginkirjasto
Irene Piippola, saamelaiskirjastonhoitaja, Lapin maakuntakirjasto, Suomen saamelainen erikoiskirjasto

Palkintoraati ”raataa”

Kirjallisuuspalkinto-työryhmä kävi läpi kahden vuoden aikana ilmestyneet teokset. Lukemista oli runsaasti. Lappilaisten kirjoittajien kirjoja ja Lappiin sijoittuvia tai sitä käsitteleviä kirjoja ilmestyy vuosittain noin sata nimekettä. Puhutaan kaunokirjallisuudesta. Lisäksi tulevat tietenkin vielä tietopuoliset Lappi-kirjat, joita tässä ei huomioitu.

Lapissa siis kirjoitetaan ja Lapista lähteneet kirjoittavat paljon. Lapissa on muutama kustantaja, jotka myös julkaisevat paljon. Omakustantajia on niin ikään paljon.

Mitä tästä paljoudesta jää käteen?

Runsaasti hyviä lukuelämyksiä. Oivaltavaa kielenkäyttöä. Koskettavia tarinoita. Erikoisia, persoonallisia henkilöhahmoja. Sanomisen rohkeutta. Juurevaa kerrontaa. Historian kuvia. Arvoituksellisia kohtaloita. Sodan rujoutta. Saamelaista mytologiaa. Veijarimaista menoa. Sanojen leikkiä. Ankaraa yhteiskunnallista sanottavaa. Herkkää mielen analyysia. Roisia, suoraa puhetta.

Omakustanteissa on tärkeitä aiheita ja hyviä tarinoita, mutta harmittamaan jää se, että perusasiat eivät aina ole kunnossa kuten esimerkiksi oikeinkirjoitus, murteen käyttö ja rakenteelliset seikat. Tekstiä kannattaa aina luettaa myös joillakuilla luottolukijoilla ja ottaa vastaan muutosehdotuksia. Usein pienelläkin vaivalla tekstin saa elämään uudella tasolla.

Kustantajilla on kustannustoimittajat auttamassa kirjailijaa teoksen syntymisessä ja viimeistelyssä. Se näkyy. Kirja on silloin loppuun asti harkittu kokonaistaideteos kansikuvaa myöten. Osaava kustannustoimittaja onkin kirjailijan paras työtoveri. Jos kustantaja ei tarjoa kirjailijoilleen apua oikoluvussa, taitossa ja kustannustoimittamisessa, saattaa lopputulos jäädä kauaksi siitä, mihin teoksella olisi mahdollisuuksia. Kiire ei ole koskaan hyvä seuralainen kirjan tekemisessä. Tekstin työstäminen ja uudelleenkirjoitus hiovat sanoja timanteiksi.

Oli hienoa saada myös useita saamenkielisten teosten suomenkielisiä käännöksiä luettavaksi. Miksi saamenkieliset kirjat ovat mukana vain käännöksinä? Tähän on yksinkertainen vastaus: kielitaidon puute. Jotakin pitäisi myös tehdä, jotta saamenkielistä kirjallisuutta saataisiin enemmän käännettyä. Mikä taho voisi osallistua kustannuksiin? Miksi suomalaiset kustantajat eivät ota käännöksiä kustannusohjelmaansa? Esimerkiksi utsjokelaisen Niilo Aikion Tanssi Paholaiselle ilmestyi suomeksi vain e-kirjana ja Norjassa toimivan Davvi Girjin kustantamana 2012. Saameksi teos ilmestyi 2014 ja suomenkielisenä paperikirjana 2015. Teos ei voinutkaan tavoitella tätä palkintoa, koska se oli ilmestynyt jo vuonna 2012 suomen kielellä. Apua tarvitaan saamenkielisen kirjallisuuden ja sen käännösten julkaisemiseen! Haloo! Kuka kuulee?

Palkintoraati päätti, että Suomen itsenäisyyden juhlavuonna ensi kertaa jaettava Lappi-kirjallisuuspalkinto annetaan teokselle, jossa Lappi on vahvasti läsnä. Niinpä palkintoehdokkaiden ulkopuolelle jäi erittäin tasokkaita kirjoja, jotka eivät tätä vaatimusta täytä. Esimerkiksi Oiva Pasman taiten tehdyt omakustannesarjakuvat, Arska arjessa, käsittelevät elämää yleensä, eivät erityisesti lappilaista elämää. Juhani Karilan omaperäisistä novelleista vain pari sijoittuu Lappiin. Hanna Kauppisen lupaava esikoisteos sijoittuu fantasiamaailmaan.

Toki myös hyviä, merkille pantavia, Lappi-aiheisia kirjoja jäi ehdokaskuusikosta pois. Heimo Härmä tempaa lukijan mukaansa Iijoki kansaa -sarjassaan, Annikki Marjalan novellit tarttuvat kiperiin asioihin, Leo Ylitalon Sururisti, Ante Aikio, Saara Kasurinen ja moni muu.

Palkintoraati yllättyi huomatessaan, että ehdokaskirjat valikoituivat hyvin tasa-arvoisesti. Palkintoehdokaskirjoista puolet on naisten kirjoittamia ja puolet miesten. Tämä tapahtui aivan itsestään, sitä ei mitenkään erityisesti järjestetty.

Oli ilo lukea hyvää ja mielenkiintoista kirjallisuutta ja toivomme, että tämä työ edistää lappilaisen kirjallisuuden asiaa, sen löytämistä, lukemista ja arvostamista!

Hanna, Helena, Irene ja Tiina



Lappi-kirjallisuuspalkinnosta järjestetään yleisöäänestys 8.12.2016-15.1.2017

Yleisöäänestykseen voi osallistua verkossa ja paikan päällä jokaisessa Lapin kirjastossa. Sähköiseen änestyslomakkeeseen pääset klikkaamalla alapuolen Äänestä-painiketta. Koko Lapin yleisöäänestyksen voittaja julkistetaan Lainan päivänä 8.2.2017 Rovaniemen kirjastossa kirjallisuuspalkinnon julkistamistilaisuudessa. Yleisön suosikki saa 500 € palkintosumman. Palkintotilaisuus kiertää kirjastojen kesken vuoro vuosin.

Äänestyslomakkeessa on ilmoitettava kirjastokortin numero ja oma kirjasto/kunta. Jokainen kunnankirjasto voi julkistaa myös oman kuntansa yleisöäänestyksen tuloksen ja palkita voittajan ja äänestäjiä mielensä mukaan.

Lappi-kirjallisuuspalkinnolla on myös oma Facebook-sivu. Sivulla voit käydä keskustelua yleensä lappilaisista kirjoista ja erityisesti kirjallisuuspalkintoehdokkaista.

Ladattavat logot